sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Välineurheilua, eli virkkuukoukku maton virkkauksessa

Tyttären maton virkkaaminen jäi pahemman kerran kesken kun musta kude loppui. Siispä joudan kirjoittamaan aiheesta, joka on mietityttänyt jo aiemmin virkatessani mattoja meidän olohuoneeseen.
Ohuempia materiaaleja virkatessa tykkään hammasharjan näköisistä kumipäisistä koukuista. Paksuista materiaaleista tehdessä ajattelisin, että sellaisella ei tee mitään koska koukulla tarvitsee olla pituutta, jotta silmukat mahtuu koukulle. Tänään, neljännellä yrittämällä,  löysin koukun joka toimii paksuilla kuteilla ja on vielä kivan näköinenkin.
Kuvassa koukut parhausjärjestyksessä, kaikki ovat kokoa 10. Vasemmalla parhaat, oikealla huonoimmat. Aloitetaan oikealta.
Virkkasin olohuoneen isoja mattoja , ja totesin, että muovinen koukku (toinen oikealta) on liian lyhyt. Koukusta ei mahdu pitämään kunnolla kiinni kun koukulla on pylväs. En myöskään pidä muovisen koukun tunnusta. Siispä ostin oikeanpuoleisen koukun, joka on tarpeeksi pitkä ja tosi kauniskin vielä. Mutta. Koukkuosa on niin pieni, ettei sillä voi virkata paksua materiaalia kun ei se pysy koukulla. Aikani yritin, mutta eihän siitä mitään tullut. Harmitti, kun koukku oli vielä kalliskin.
No, löysin jostain bambuisen koukun ( toinen vasemmalta), joka on lyhyt, mutta koukku on hyvä ja tuntu parempi kuin muovisella. Sillä virkkasin kaksi isoa mattoa loppuun.
Tänään löytyi voittaja, josta en keksi mitään pahaa sanottavaa. Knit Pron Symfonie. Koukku on hyvä ja pituutta riittävästi. Kivan näköinenkin on ja kahden vuoden takuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti