Välineurheilua, eli virkkuukoukku maton virkkauksessa

Tyttären maton virkkaaminen jäi pahemman kerran kesken kun musta kude loppui. Siispä joudan kirjoittamaan aiheesta, joka on mietityttänyt jo aiemmin virkatessani mattoja meidän olohuoneeseen.

Ohuempia materiaaleja virkatessa tykkään hammasharjan näköisistä kumipäisistä koukuista. Paksuista materiaaleista tehdessä ajattelisin, että sellaisella ei tee mitään koska koukulla tarvitsee olla pituutta, jotta silmukat mahtuu koukulle. Tänään, neljännellä yrittämällä,  löysin koukun joka toimii paksuilla kuteilla ja on vielä kivan näköinenkin.

Kuvassa koukut parhausjärjestyksessä, kaikki ovat kokoa 10. Vasemmalla parhaat, oikealla huonoimmat. Aloitetaan oikealta.

Virkkasin olohuoneen isoja mattoja , ja totesin, että muovinen koukku (toinen oikealta) on liian lyhyt. Koukusta ei mahdu pitämään kunnolla kiinni kun koukulla on pylväs. En myöskään pidä muovisen koukun tunnusta. Siispä ostin oikeanpuoleisen koukun, joka on tarpeeksi pitkä ja tosi kauniskin vielä. Mutta. Koukkuosa on niin pieni, ettei sillä voi virkata paksua materiaalia kun ei se pysy koukulla. Aikani yritin, mutta eihän siitä mitään tullut. Harmitti, kun koukku oli vielä kalliskin.

No, löysin jostain bambuisen koukun ( toinen vasemmalta), joka on lyhyt, mutta koukku on hyvä ja tuntu parempi kuin muovisella. Sillä virkkasin kaksi isoa mattoa loppuun.

Tänään löytyi voittaja, josta en keksi mitään pahaa sanottavaa. Knit Pron Symfonie. Koukku on hyvä ja pituutta riittävästi. Kivan näköinenkin on ja kahden vuoden takuu.

Pikamatto tekeillä

Isompi tyttöni (kohta 10v) on innokas huoneensa uudelleenjärjestäjä. Perjantaina hän googlaili erilaisia lasten ja nuorten huoneita ja totesi, että huoneeseen tarvitaan muutama selkeä väri ja muunväriset tavarat piiloon.

Clas Ohlsonilta löytyi mintunvihreät valaisimet ja minä lupasin virkata maton. Menimme tänään heti kauppojen auettua Oulunkylän Lankamaailmaan, jossa heti ovensuussa odotteli mintunvihreä trikookude. Mintunvihreä sai kaverikseen mustaa ja valkoista. Matto alkaa olla kohta valmis. Katsotaan kestääkö kädet virkata viimeiset viisi kerrosta tänään vai jääkö huomiselle. ;)

Viimeinkin revontulia

Sain monta vuotta sitten ompeluseuran pikkujouluista lahjaksi langat ja ohjeen revontulihuiviin. Meillä (käsityöopeopinnoissa kun ollaan tavattu) on tapana antaa toisillemme pikkujouluissa käsityöaiheinen kierrätyslahja.

Langat on odotelleet korissa ja välillä on käynyt mielessä, että pitäisikö niille tehdä jotain. Eilen kaipasin neulottavaa ja muistin huivilangat. Onpas kivaa neulottavaa, ainakin vielä kun silmukkamäärä on järjellisen rajoissa.

Terveisiä lahjan antajalle, kyllä tästä vielä valmis tulee!

Maailman hankalimpia käsitöitä

Kyllä sujuu neulomiset, virkkaukset, ompelut ja jopa nypläyksen alkeet ja neulakinnastekniikkakin. En ymmärrä miten letittäminen voi olla niin vaikeaa!

Lapset sai joululahjaksi Frozen-lettikirjan. Ihania lettejä kirjasta löytyykin. Moniin kampauksiin tarvittaisiin todella pitkät hiukset, mutta osa onnistuu lyhyempiinkin. Lomalla ehdin harjoitella lettejä kirjasta. Kyllä toivon, että kirjan mukana tulisi yksi lisäkäsi. ;)

Tämä kampaus löytyy kirjasta nimellä Rullalla. Aika helppo tehdä ja onnistui hyvin puolipitkiin hiuksiin. Kirjan kuvissakin hiukset näyttää vähän hapsottavan, joten olin oikein tyytyväinen tähän kokeiluun.

Tämä kampaus on nimeltään Lumikuningatar. Toimi aika kivasti sekä polkkatukassa että pidemmissä hiuksissa. Pidemmissä on taas hapsottavia haivenia, hiukset eivät halua pysyä siellä missä pitäisi... Syynä saattaa olla kevennetty leikkaus tai sitten vaan taidon puute. Rinsessat olivat kuitenkin oikein tyytyväisiä kampauksiinsa.

Tässä on kampaus köysissä. Olisi toiminut vielä paremmin pidemmissä hiuksissa, mutta ihan kiva on näinkin. Tätä varten opettelin köysiletin, joka on aika hauska.

Tänään neidit lähtivätkin arkipuuhiinsa köysileteissä. Kuvassa letit ovat märät eivätkä pääse täysin oikeuksiinsa. Hyvin pysyivät yön leteillä eikä vielä iltapäivälläkään hapsota pahemmin.

Monta hienoa kampausta odottaa vielä tekijäänsä. Jospa hiljalleen oppisin monimutkaisempia lettejäkin. Hauska näitä on tehdä ja lapset tykkää. Pullaa olen oppinut letittämään yliopistossa, pullaletti näet syntyi hienosti nypläyksen peruslyönnillä.